Samalla reissulla otin Roopen mukaani varustuspuomille, johon olin kantanut jo orin varusteet.
Hannekin talutti Lokin varustuspaikalle.
- Voitko hetken kattoa tän pojan perään, kun haen varusteet tallista? Hanne kysyi.
- Joo voin toki, vastasin hymyillen.
Otin Roopelta loimen pois ja laitoin hetkeksi puomin päälle. Kun Hanne tuli takaisin pyysin hänet vahtimaan vastavuoroisesti Roopea sillä aikaa, kun vein loimen kuivamaan. Tulin takaisin ja aloitin harjauksen. Roope ei olisi millään malttanut olla aloillaan, kun paras kaverikin oli vieressä. Harjaus olikin varmasti todella mielenkiintoisen näköistä, kun minun piti koko ajan katsoa jalkoihini, etten vain jäisi Roopen kavioiden alle. Kun olin harjannut, laitoin satulan selkään ja vyön kiinni. Laittelin suitsia ja suojia melko samaan tahtiin Hannen kanssa. Kun olimme valmiita irrotimme hevoset ja nousimme selkään.
Lähdimme kävelemään tallin takaa menevää hiekkatietä eteenpäin.
- Näitä Jukolan parhaita maastoja on vähän vaikea löytää yksin, mutta mennään nyt katsomaan, sanoi Hanne.
Kävelimme hetkisen hiekkatietä, kunnes siirsimme hevoset raviin. Seuraavaksi siltä avautui koivikkoinen suora metsätie, jossa oli muutema kaatunut risu ilmeisesti maastoesteinä.
-Hypätäänkö nuo esteet, vai kierretäänkö? kysyi Hanne.
- Voidaanhan me hypätä, vastasin.
Nostimme ravin kautta laukkaa ja suuntasimme pienille esteille. Roope hyppäsi esteet hyvin. Paljon paremmin, kuin kentällä tai maneesilla mennessä. Ori oli hieman reippaalla päällä, joten sain pidätellä ihan kunnolla. Esteiden jälkeen ravasimme hetken suoraan, kunnes siirsimme käynnille. Käännyimme hyvin pienelle metsäpolulle, joka johti pienille hiekkakuopille. Kiipeilimme kuoppia ylös jonkun aikaa. Todella hyvää reeniä Roopelle ja Lokille. Kun olimme kiipeilleet jatkoimme matkaa samean kuusimetsän läpi. Otimme pienet ravit leveällä polulla. Sitten tulimme pitkälle, suoralle hiekkatielle, jossa nostimme taas laukkaa. Roope hieman innostui ja heitti komean pukkisarjan. Onneksi pysyin selässä, eikä kummempia sattunut. Pian olimme lähellä tallia, joten otimme käyntiin ja kävelimme tallille.
Kiinnitin Roopen varustuspaikalle ja riisuin varusteet. Harjasin orin karvat suoraksi ja loimitin. Veimme hevoset ulkoilemaan pihattoon. Sittenpä hevosten liikutushommat olivatkin jo valmiita, joten putsailin varusteita hetkisen ennen kuin lähdin kotiin.
Tarinan voit lukea kokonaisuudessaan täällä.
Hannekin talutti Lokin varustuspaikalle.
- Voitko hetken kattoa tän pojan perään, kun haen varusteet tallista? Hanne kysyi.
- Joo voin toki, vastasin hymyillen.
Otin Roopelta loimen pois ja laitoin hetkeksi puomin päälle. Kun Hanne tuli takaisin pyysin hänet vahtimaan vastavuoroisesti Roopea sillä aikaa, kun vein loimen kuivamaan. Tulin takaisin ja aloitin harjauksen. Roope ei olisi millään malttanut olla aloillaan, kun paras kaverikin oli vieressä. Harjaus olikin varmasti todella mielenkiintoisen näköistä, kun minun piti koko ajan katsoa jalkoihini, etten vain jäisi Roopen kavioiden alle. Kun olin harjannut, laitoin satulan selkään ja vyön kiinni. Laittelin suitsia ja suojia melko samaan tahtiin Hannen kanssa. Kun olimme valmiita irrotimme hevoset ja nousimme selkään.
Lähdimme kävelemään tallin takaa menevää hiekkatietä eteenpäin.
- Näitä Jukolan parhaita maastoja on vähän vaikea löytää yksin, mutta mennään nyt katsomaan, sanoi Hanne.
Kävelimme hetkisen hiekkatietä, kunnes siirsimme hevoset raviin. Seuraavaksi siltä avautui koivikkoinen suora metsätie, jossa oli muutema kaatunut risu ilmeisesti maastoesteinä.
-Hypätäänkö nuo esteet, vai kierretäänkö? kysyi Hanne.
- Voidaanhan me hypätä, vastasin.
Nostimme ravin kautta laukkaa ja suuntasimme pienille esteille. Roope hyppäsi esteet hyvin. Paljon paremmin, kuin kentällä tai maneesilla mennessä. Ori oli hieman reippaalla päällä, joten sain pidätellä ihan kunnolla. Esteiden jälkeen ravasimme hetken suoraan, kunnes siirsimme käynnille. Käännyimme hyvin pienelle metsäpolulle, joka johti pienille hiekkakuopille. Kiipeilimme kuoppia ylös jonkun aikaa. Todella hyvää reeniä Roopelle ja Lokille. Kun olimme kiipeilleet jatkoimme matkaa samean kuusimetsän läpi. Otimme pienet ravit leveällä polulla. Sitten tulimme pitkälle, suoralle hiekkatielle, jossa nostimme taas laukkaa. Roope hieman innostui ja heitti komean pukkisarjan. Onneksi pysyin selässä, eikä kummempia sattunut. Pian olimme lähellä tallia, joten otimme käyntiin ja kävelimme tallille.
Kiinnitin Roopen varustuspaikalle ja riisuin varusteet. Harjasin orin karvat suoraksi ja loimitin. Veimme hevoset ulkoilemaan pihattoon. Sittenpä hevosten liikutushommat olivatkin jo valmiita, joten putsailin varusteita hetkisen ennen kuin lähdin kotiin.
Tarinan voit lukea kokonaisuudessaan täällä.